Sielulinnun siivet ovat kantaneet syksyyn asti ja läpi Sugrin vuosijuhlien. Jos nyt julkaistavat kirjoitukset vaikuttavat tutuilta, se saattaa johtua siitä, että olet jo tutustunut niihin lehden printtiversiossa. Siinä tapauksessa olet myös pidellyt käsissäsi Sielulinnun historian ensimmäistä fyysistä, paperille painettua numeroa. Nasta juttu, kuten nykynuoriso ei sanoisi.
Sugrin ainejärjestölehden ensimmäinen printtilehti kyseessä ei sentään ole. Sielulinnulla on kuulopuheiden mukaan ollut edeltäjiä useilla menneillä vuosikymmenillä, mutta näiden lehtien taipaleet ovat jääneet ilmeisen lyhyiksi. Sielulinnun ensimmäisen numeron pääkirjoituksessa silloiset päätoimittajat Tomi Koivunen ja Henna-Riikka Lahtinen kirjoittivat asiasta seuraavasti: ”Sugrin ainejärjestölehdellä on pitkä, vaikkakin katkonainen perinne. Saamiemme tietojen mukaan järjestön erinimisillä lehdillä on ollut julkaisuja 70-, 80-, 90- ja 2000-luvun alussa. Mielestämme lähes 20 vuoden tauon jälkeen on jälleen syytä kokeilla, jos lehti ottaisi tuulta alleen ja alkaisi ilmestyä säännöllisesti.”
Täydellinen säännöllisyys jäi tälläkin kertaa haaveeksi, sillä vuonna 2021 lehti ei ilmestynyt lainkaan ja vuonna 2022 vain kerran. Näkisin kuitenkin, että ainejärjestön kokoon suhteutettuna lehti on pärjännyt melko hyvin. Aktiivisella jäsenistöllä on ymmärrettävästi muutakin tekemistä, kuin kirjoittaa tekstejä, joista ei saa sen paremmin opintopisteitä kuin rahallista korvaustakaan.
Äsken mainitusta huolimatta Sielulinnun juhlanumeroa on siunattu varsin runsaalla ja monipuolisella sisällöllä. Mukana on 50 vuotta täyttävän Sugrin historiaa tarkastelevien juttujen lisäksi muun muassa raportti keväällä Turussa järjestetystä Ifusco-konferenssista, fennougristinen vitsipalsta ja melko mittava katsaus erääseen Unkarissa sijaitsevaan kaupunkiin, joka ei ole Budapest. Haluan kiittää kaikkia lehden tekemiseen osallistuneita.
Tämänkertaisen Sielulinnun kokoaminen on ollut tavallista raskaampaa. Juttujen taittaminen on palauttanut mieleeni hetkiä edellisestä elämästäni, kun vietin aikaani erään toisen ainejärjestölehden palveluksessa. Kaikki opiskelut laiminlyöden askartelin lehden parissa useina päivinä aivan pikkutunneille asti. Hauskaa, mutta ei koskaan enää, mutta nyt sitten kuitenkin taas.
Lopuksi selvennettäköön, että melko tavallisen journalistisen käytännön mukaisesti monet elementit, esimerkiksi juttujen kuvatekstit ja useat otsikot ovat syntyneet vasta printtiversion taiton yhteydessä, joten juttujen kirjoittajia on turha niistä syyttää. Kaiken vihapostin voi osoittaa päätoimittajalle. Taannoisten odotusteni vastaisesti toimin kyseisessä tehtävässä myös ensi vuonna.
Tapani Iivanainen
Päätoimittaja
Sugri ry:n ainejärjestölehti 